Olen raivannut tieni terveyteen ja hyvinvointiin, vaikka perustukseni olivat aiemmin varsin huterat. Sain lapsena kotona syödä oikeastaan kaikkea, herkkuja ei säästelty. Vanhemmat tekivät kyllä päivittäin ruuan, mutta enimmäkseen söin valmisruokia, nuudelia, jäätelöä ja muita herkkuja. En siis todellakaan mitään kasvispainotteista ruokaa ja koulussa lautasella salaattia oli kaksi haarukallista. Minua suoraan sanoen ällötti lähes kaikki kasvisversiot, sillä niissä ruoka-aineet olivat sekoitettu toisiinsa. Sitäkin enemmän minua alkoi ällöttää kuolleiden eläinten syöminen ja aloin kasvissyöjäksi, vaikka en tiennyt siitä mitään. Söin kai lähinnä samoin kuin ennenkin, mutta jätin vain lihan, kalan ja kanan pois. Maitotuotteita ja kananmunia luultavasti käytin ja kärsin aknesta ja migreenistä.
Peruskoulun jälkeen eli 16-vuotiaasta eteenpäin, olin melko omillani. Söin aamulla kaurapuuroa, koulussa lounaan ja iltapäivällä vain porkkanoita, leipää ilman päällisiä, keksejä tai jogurttia. Sitten kiinnostuin fitnessurheilusta ja toimin, kuten kaikki muutkin. Ostin verkkovalmennuksia, joissa syötiin tietysti kanaa, riisiä ja maitorahkaa, mutta vaikka tuon ajan dieettini olivatkin hyvin epäterveellisiä (no, yleisesti katsoen ne olivat terveellisiä, sillä söin suositusten mukaan ja jopa punnitsin kaiken syömäni) niin minussa heräsi kiinnostus oikeasti terveelliseen ruokaan, paastoihin ja elimistön kykyyn parantaa itse itsensä. Silloin aloin todella katsoa ruokaa uusin silmin.
Kasvissyöntini oli on-off tapaista. Rahaa ei tuolloin ollut mitenkään liiaksi ja taloudessa asuva toinen (sekasyöjä) osapuoli oli myös otettava huomioon. Kokeilin yhtä sun toista ruokavaliota, mutta mikään ei saanut aikaan täydellistä terveyttä ja säteilevää ulkonäköä. Nyt kun katson taaksepäin huomaan, kuinka naiivia on ollut kuvitella, että syömällä kidutettujen, kuolleiden eläinten lihaa voisi kokea minkäänlaista terveyttä tai kauneutta. Olet mitä syöt.
Pääsin opiskelemaan ravintoterapiaa ja tiesin löytäneeni paikkani. Laitoin koulun kuitenkin parista syystä tauolle: ensimmäinen syy oli se, että tieni vei minut ulkomaille, joten en voinut suorittaa kursseja kovin nopeassa tahdissa tai keskittyä opiskeluun kunnolla, toinen syy johtui parin opettajan sanomista asioista, joiden kanssa en ollut täysin samaa mieltä. Nämä asiat ovat toki merkityksettömän pieniä sen rinnalla, kuinka arvokasta tietoa sain muuten, mutta koin, etteivät ne olleet linjassa sen tien kanssa, johon minun oli tarkoitus kulkea. Niinpä jatkoin matkaa yksin ja luotin siihen, että olin menossa oikeaan suuntaan.
// I have cleared my way to health and well-being, even though my foundations were quite bad before. As a child, I could eat pretty much everything at home, goodies were not spared. My parents made food every day, but mostly I ate ready meals, noodles, ice cream and other delicacies. So I really didn’t eat any vegetable-based food and at school there were two forkfuls of salad on the plate. To be honest, I was disgusted by almost all the vegetarian versions, because in them the ingredients were mixed together. Eating dead animals disgusted me even more and I became a vegetarian, even though I didn’t know anything about it. I guess I ate mostly the same as before, but I just left out meat, fish and chicken. I probably used dairy products and eggs and suffered from acne and migraines.
After the school, i.e. from the age of 16 onwards, I was pretty much on my own. I ate oatmeal in the morning, lunch at school and only carrots, bread without toppings, cookies or yogurt in the afternoon. Then I became interested in fitness sports and acted like everyone else. I bought online trainings, where of course I ate chicken, rice and milk curd, but even though my diets at that time were very unhealthy (well, in general they were healthy, because I ate according to the recommendations and even weighed everything I ate) I became interested in really healthy food, fasting and the body to the ability to heal oneself. That’s when I really started looking at food with new eyes.
My vegetarian diet was on-off. There was no too much money at that time, and the other (mixed eater) partner living in the same house. I tried one diet after another, but nothing produced perfect health and a radiant appearance. Now that I look back, I realize how naive it was to imagine that by eating the flesh of tortured, dead animals, you could experience any kind of health or beauty. You are what you eat.
I start studying nutritional therapy and I knew I had found my place. However, I put school on hiatus for a couple of reasons: the first reason was that my path took me abroad, so I couldn’t complete the courses at a very fast pace or concentrate on my studies properly, the second reason was because of things a couple of teachers said that I didn’t fully agree with. Of course, these things are insignificant compared to how much valuable information I received otherwise, but I felt that they were not in line with the path I was meant to take. So I continued the journey alone, trusting that I was going in the right direction.
Hedelmäpohjaisen ruokavalion löytäminen
Aloin etsiä netistä tietoa, jota voisin soveltaa omaan elämääni. Huomasin, että oli paljon ihmisiä, jotka olivat minun laillani löytäneet itse tien täydelliseen terveyteen, vaikka se poikkesikin radikaalisti valtavirran ajatuksista, sekä yleisistä ravitsemussuosituksista. Nämä ihmiset näyttivät olevan enemmän elossa, enemmän sellaisia, kuin ihmisten kuuluisi olla. Toki asiaan vaikutti myös se, että en enää kestänyt ajatusta siitä, että jonkun toisen elävän olennon tarvitsisi kärsiä minun ruokavalioni takia. Ymmärrykseni laajeni monilla tasoin ollessani enemmän yhtä luonnon ja kaiken kanssa, ei tällainen karkea, muita elämänmuotoja hyväksikäyttävä tapa toimia ollut enää arvojeni mukaista.
Olo alkoi nopeasti muuttumaan kaikin tavoin, energiaa oli enemmän, vatsan turpoaminen ja kipu poissa, mieliala parempi, ahdistus katosi ja lukematon määrä muita hyviä asioita. Jokainen voisi todeta tämän helposti itse: ole kuukausi raakavegaanina ja mieti sitten, haluatko vielä palata vanhaan tapaasi syödä. Lähes varmuudella et halua. Mutta ongelma on siinä, että harvat ihmiset haluavat tehdä tällaista muutosta. Siinä menee elämä monin tavoin uusiksi.
Teen myöhemmin oman kirjoituksen paastoista, sillä niistäkin minulla on paljon sanottavaa. Myöskään tähän kirjoitukseen en vielä mene syvemmin siihen, mitä tarkalleen ottaen syön, vaikka se onkin helppo tiivistää: hedelmiä, kasviksia ja marjoja. Lisäksi pienissä määrin siemeniä, pähkinöitä, merilevää, raakakaakaota yms. Hedelmät ovat kuitenkin numero 1 hedelmäpohjaisella ruokavaliolla.
Ei dieettejä, ei kalorien laskentaa, ei kuntosalitreeniä, vähän proteiinia, hyvin vähän rasvoja, paljon hedelmiä ja tuorepuristettuja mehuja. Ei kisakuntoja, kesäkuntoja, repsahduksia tai mielitekoja.
// Discovering a fruit-based diet
I started looking information for online that I could apply to my own life. I noticed that there were many people who, like me, had found their own path to perfect health, even though it was radically different from mainstream ideas and general nutritional recommendations. These people seemed more alive, more like people should be. Of course, it was also influenced by the fact that I could no longer stand the thought that another living being would have to suffer because of my diet. My understanding expanded on many levels as I became more at one with nature and everything, this kind of crude, exploitative way of doing was no longer in line with my values.
The feeling quickly started to change in every way, there was more energy, the swelling and pain in the stomach were gone, the mood was better, the anxiety disappeared and countless other good things. Anyone could easily state this for themselves: be a raw vegan for a month and then think about whether you still want to go back to your old way of eating. Almost certainly you don’t want to. But the problem is that few people want to make such a change. It changes life in many ways.
Later I will write my article about fasting, because I have a lot to say about them too. Also, in this article I will not go deeper into what exactly I eat, although it is easy to summarize: fruits, vegetables and berries. In addition, small amounts of seeds, nuts, seaweed, raw cocoa, etc. However, fruits are number 1 in a fruit-based diet.
No diets, no calorie counting, no gym workouts, low protein, very low fat, lots of fruit and freshly squeezed juices.
Asteittainen siirtymä
Joillekin voi sopia nopea, kertarysäyksellä täydellinen ruokavalion muutos, mutta itse tein vuosia asteittaista siirtymää. Miksi? Siksi, koska en ollut vielä valmis. En ollut valmis jättämään taakse niitä asioita, joista yhä nautin, kuten leipominen ja ruoanlaitto, perinneruoat, hotelli aamiaiset, ravintola illalliset ystävien kanssa, neljän juuston pizzat, satunnaiset herkut, erikoiskahvit ja paljon muita ruokaan liittyviä muistoja kuten letut mökillä. Tietysti lähes kaiken näistä voi valmistaa vegaanisena, mutta kaikkien kohdalla se ei ole sama asia. Ymmärrän siis hyvin ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua siirtyä täysin vegaaneiksi.
Luin joskus Jasmuheenin Breatharian kirjaa ja henkisenä ihmisenä totta kai, olen kiinnostunut myös valolla elämisestä, mutta siitä palautui mieleeni järjestys, jossa valolla elämiseen edetään: sekasyöjä -> kasvissyöjä -> raakavegaani -> hedelmänsyöjä/fruitarian -> mono fruitarian -> liquidarian (en tiedä mikä sana on suomeksi, mutta vain nesteillä/mehuilla elävä) -> valoravinto. Kaikki etenee vaiheittain. On valmis seuraavaan askeleeseen kun ei enää haikaile siitä, että voisi syödä jotakin muuta. Vaikka minulla on yhä hyviä muistoja ja ajatuksia monista ei-vegaanisista ruuista niin en silti koe, että menettäisin mitään. Koen ainoastaan saavani, en luopuvani.
Blogissani on paljon ruoka- ja juomakuvia, mutta olin kuitenkin jo viime syksynä päättänyt, että sen jälkeen kun ystäväni ovat käyneet Egyptissä luonani vierailulla voin siirtyä raakavegaaniksi. Sillä on kuitenkin paljon vaikutusta sosiaaliseen elämään ja ei ole lainkaan hassumin sanoa, että jopa ihmiset ympärillä saattavat mennä uusiksi.
On helppoa ottaa seuraava askel silloin, kun se tapahtuu luonnostaan. Kun ei ole mielitekoja kiskaista hamppari-ateriaa ja päälle puolen kilon karkkipussia. Silloin kun huomaa, että on kuin itsestään siirtynyt syömään vain puhdasta ja luonnollista ruokaa. Kenties mieleni saattaa joskus muistaa jonkin ruuan tai maun, mutta keho ei enää halua sitä.
// A gradual transition
For some, a quick, one-shot complete change in diet may be suitable, but I myself made a gradual transition for years. Why? Because I wasn’t ready yet. I wasn’t ready to leave behind the things I still enjoy, such as baking and cooking, traditional foods, hotel breakfasts, restaurant dinners with friends, four-cheese pizzas, specialty coffees, and many other food-related memories such as pancake picnics at the cottage. Of course, almost all of these can be made vegan, but it’s not the same for everything. So I completely understand people who, for one reason or another, don’t want to go completely vegan.
I once read Jasmuheen’s Breatharian book and of course, I’m also interested in living with light, but it reminded me of the order in which living with light progresses: mixed eater -> vegetarian -> raw vegan -> fruit eater -> mono fruitarian -> liquidarian -> living with light. Everything is progressing in stages. You are ready for the next step when you no longer long to be able to eat something else. Although I still have fond memories and thoughts of many non-vegan foods, I still don’t feel like I’m missing out on anything. I only feel that I am receiving.
My blog has a lot of food and drink pictures and yes, I have been enjoying life. However, I had already decided last fall that after my friends visited me in Egypt, I could go raw vegan. However, it has a lot of influence on social life and it is not at all funny to say that even the people around you may become new.
It’s easy to take the next step when it comes naturally. When you don’t feel like eat a hamburger meal and after a half-kilo bag of candy. When you notice that you’ve switched to eating only clean and natural food. Maybe my mind might sometimes remember a food or a taste, but the body no longer wants it.
