Kivaa olla täällä. Oma maailmani. Olen päivä päivältä alkanut kaipaamaan yhä enemmän tilaa, jossa voin ilmentää itseäni vapaasti. Luovuuteni etsii selkeästi kanavaa, jota käyttää. Ajattelin asennoitua muutokseen oikein, sillä se on aina tervetullutta. En siedä tylsyyttä, harmautta tai tasapaksua elämää. Olen ajatellut luottaa tässä asiassa korkeampaan. Ehkä minäkin olen vain jonkun muun luovuuden kanava.
Viimeaikoina on tapahtunut hassujakin juttuja. Vähän kuin sattumia, mutta toisaalta en usko sattumaan. Kummallisia tilanteita ja outoa käytöstä ihmisiltä – yleensä vieläpä samaan aikaan eri suunnista. Olen tietysti vienyt niistä huomion itseeni ja yrittänyt nähdä, onko omassa toiminnassani tai ajattelussani ollut korjattavaa.
// Nice to be here. My own world. Day by day I have begun to miss more and more space where I can express myself freely. My creativity is looking for a channel to use. I thought I would approach change correctly, because it is always welcome. I can’t stand boredom, grayness or flat life. I have thought to trust a ”higher” in this matter. Maybe i’m just too, a channel for someone else’s creativity.
Recently, some funny things have happened. A bit like coincidences, but on the other hand, I don’t believe in coincidences. Strange situations and strange behavior from people – usually even at the same time from different directions. Of course, I have taken the attention from them to myself and tried to see if there was something to be corrected in my own actions or thinking.
Vietin hieman pidemmän ajan Suomessa kuin yleensä. Seuraavaksi suuntaan sinne tietysti kesällä, vaikka silloinkin ajatuksena on tehdä pari reissua vähintään johonkin päin Eurooppaa. Paluulentoni tänne oli muuten melkoinen, laskeutuminen ei onnistunut myrskyn takia ja koneessa yksi jos toinen kiljui kun ei meinannut enää penkillä pysyä.
// I spent a little longer in Finland than usual. Next I will of course go there in the summer, although even then the idea is to make a couple of trips to at least somewhere in Europe. By the way, my return flight here was quite intresting, the landing was not successful because of a storm and some people on the plane screamed when they couldn’t stay on the seat anymore.
No, se siitä. Sainpahan taas hetken tuntea olevani elossa.
Muita muutoksia – niistä en ole vielä ihan varma. Minulle tapahtuu yleensä paljon aina keväisin, joten odottaisin kyllä jonkinlaisia tapahtumia ilmaantuvaksi. Olen kuitenkin tietoisesti ajatellut kunnostautua mm. töideni suhteen. Olen aina tehnyt paljon töitä ja se on ehdottomasti asia, joka pitää minut ei-hyperaktiivisena. Pelkkä liikunta ei saa energiaani kulumaan, vaan tarvitsen aivotyötä/luovaa tekemistä. Silloin, kun olen aktiivinen, eli inspiraation vallassa, minulla saattaa mennä pari-kolme viikkoa 15 tuntisia päiviä töiden parissa. Vaikka työnarkomaaniutta ei ehkä voi pitää tavoiteltavana niin jostain syystä olen aina ihaillut ihmisiä, jotka omistautuvat työlleen, vaikka olisivatkin jo ns. vapaita työnteon pakosta.
// Other changes – I’m not sure about them yet. Usually a lot happens to me always in the spring, so I would expect some kind of things to appear.
However, I’ve always worked a lot and that’s definitely the thing that keeps me non-hyperactive. Exercising doesn’t drain my energy, I need brain work/creative work. When I’m active, i.e. inspired, it might take me two or three weeks of 15-hour days at work. For some reason I have always admired people who devote themselves to their work, even if they are already so-called free from the necessity of working.
