📚 Henry Thoreau, Elämää metsässä

Meille on syötetty pitkään ideologiaa siitä, että ostamalla ja omistamalla voisi tehdä itsensä onnellisemmaksi. Mutta mikä tulee hinnaksi tavalliselle ihmisille, joka on uskonut voivansa ostaa materialistista onnea? Vähintäänkin karvas pettymys ja iso velkataakka.

Uskon, että ihmisille on ollut pakko myydä ajatusta siitä, että enemmän olisi parempi. Kasvu vaatii kuluttamista. Jos yhtäkkiä tarvitsisimme paljon vähemmän kuin aiemmin niin useimmat voisivat alkaa tehdä esimerkiksi lyhyempää työviikkoa. Ja monet ovat näin tehneetkin. Yksinkertaistaneet elämää, muuttaneet pienempään asuntoon, karsineet tavaroita ja alkaneet kuluttaa rahaa elämyksiin tavaran sijasta. Silti maailman vaurastuessa ja väkiluvun kasvaessa on alettu tuottamaan entistä enemmän tavaraa, halvemmalla ja ympäristöstä välittämättä.

Ostamalla onnea

Ideologia siitä, että materia ja omistaminen tekisi onnelliseksi on melko kyseenalaista. Sosiaalinen media pyörii pitkälti mainostamisen ympärillä eikä ole mikään salaisuus, että mainostamisella pyritään saamaan ihmisten huomio siihen, että millaisia voisimme olla, jos ostaisimme vielä tämän. Kauniita, upeita, karvattomia, huoliteltuja, hyväntuoksuisia, suosittuja, hoikkia ja lisäksi saisimme vielä ihanan parisuhteen.

Kaikkea kuluttamista ei ole toki tarpeen lopettaa vaan herätä ennen kaikkea siihen, että miksi ostamme tavaraa, jota emme välttämättä edes tarvitse? Miksi tarvitsen tämän uuden merkkilaukun tai -kellon? Täyttääkseni sisälläni olevaa tyhjiötä, näyttääkseni muiden silmissä varakkaammalta vai koska yritän tehdä itseni onnelliseksi?

Järkevää kuluttamista on ostaa tarpeeseen, ei halujen tyydyttämiseen. Onko asia välttämätön, tarpeellinen vai haluanko vain sen? En kuitenkaan sano, että olisi väärin ostaa merkkejä tai etenkään laadukkaita tavaroita tai etenkään, mikäli se tuo aidosti itselle iloa.

Harhakuva puutteesta

Harhakuva puutteesta tarkoittaa sitä, että emme koe koskaan olevan mitään tarpeeksi. Kaapit pursuavat ja kodissa vallitsee tavarapaljous, vaan siltikään ei ole tarpeeksi. Silti olisi aina jotain ostettavaa, parempaa ja hienompaa, mitä haluaisimme. Uusi auto, isompi koti. Aina voi mennä kaupoille katselemaan ja tehdä vähän heräteostoksia. Meidät on aivopesty uskomaan, että kuluttaminen ja ostaminen olisivat avaimet onneen. Uuden tavaran tai vaatteen ostaminen tuo hetkellisesti ”onnea”, noin puolen tunnin-tunnin ajaksi, mutta sitten ilo uudesta tavarasta hiipuu ja tarvitsemme taas jotain uutta.

Ostan toisinaan itsekin sellaisia asioita, joita en välttämättä tarvitsisi ja satunnaisesti harrastettuna se on oikein mukavaa. Ostokäyttäytymiseni muutos on kuitenkin tuonut paljon hyviä asioita elämääni. Voin panostaa enemmän laatuun ja tavaroilla ja vaatteilla on myös jälleenmyyntiarvoa.

Monet minimalismista kiinnostuneet ovat huomanneet, että itseasiassa suurempaa onnea tuokin luopuminen. Siisteys. Järjestys. Helppous. Luopuminen tavaroista vapauttaa aikaa, sillä kodissa on vähemmän siivottavaa. Tavarat sitovat meitä ja niistä on huolehdittava. Vähemmän tavaraa tarkoittaa enemmän vapaa-aikaa.

Syitä karsia tavaraa ja ostaa vähemmän

  • Arjesta tulee sujuvampaa
  • Matkustaminen on helpompaa (vähemmän tavaraa, jota pakata mukaan)
  • Muutot ovat helpompia
  • Enemmän vapaa-aikaa
  • Siistimpi ja helppohoitoisempi koti, vähemmän järjestettävää
  • Rahaa säästyy
  • -> lisää elämyksiä, matkustelua
  • Yksinkertaisempi elämä = vähemmän stressiä
  • Helpompi muuttaa väliaikaisesti vaikka ulkomaille (kun kodissa ei ole paljoa tavaraa sen voi vuokrata helposti eteenpäin siksi aikaa kun ei itse ole siellä)
  • Säästät ympäristöä
  • Ostamalla laadukasta tuet yleensä kestävämpää kulutusta
  • Opit arvostamaan enemmän tavaroita ja vaatteita, jotka kestävät

On tärkeää tulla tietoisiksi siitä, miksi ostamme tai haluamme tiettyjä asioita. Onko sinulla jokin tunne, jota yrität peittää tai voimistaa ostamalla? Voisitko tulla toimeen ilman tätä tavaraa/vaatetta? Seuraavan kerran pysähdy, ennen kuin ostat. Kuluttamisen vähentämisessä ei ole kyse elämän kurjistamisesta vaan keskittymisestä siihen, mikä on oikeasti tärkeää ja arvokasta, kuten aika ja elämykset.

Vastaa